Ennen nämä hommat paljon hilpeämmin hoitu,
Mies tokkurainen mulle hiljaa toteaa.
Kämmenselkään on tuo kuva kotkan tatuoitu,
Se tuopi myötä ylös alas lentää saa.
Mies ei osaa elämäänsä kuivaharjoitella,
Ei takkiansa naulakossa roikottaa.
Oma sulkasatonsa on joskus jokaisella,
Silloin tällöin täällä aina siipeensä saa.
Kato kotkat lentää joskus matalalla,
Mutta kanat ei koskaan korkealla.
Ehkä tänään vähän alempana liidetään,
Mutta kerran vielä komeasti kiidetään.
Kato kotkat lentää joskus matalalla,
Sulat kuivina ei säily maailmalla.
Mutta turha siitä itselleen on motkottaa,
Kotkat kiitää kanat kotkottaa.
Ajan myötä aina onhan haavat nuo myös nuoltu,
Jos joskus onkin laskeuduttu rähmälleen.
Eikä noihin kolhuihin koskaan ole kuoltu,
Vaan aina sieltä selvitty on siivilleen.
Kun päivääkään ei voi tästä elämästä laistaa,
Jo vauhti vaikka voimiakin verottaa.
Kerran vielä aion tuuleen suunnan oikein haistaa
Ja näyttää mikä kotkan muista erottaa.
Kato kotkat lentää joskus matalalla,
Mutta kanat ei koskaan korkealla.
Ehkä tänään vähän alempana liidetään,
Mutta kerran vielä komeasti kiidetään.
Kato kotkat lentää joskus matalalla,
Sulat kuivina ei säily maailmalla.
Mutta turha siitä itselleen on motkottaa,
Kotkat kiitää kanat kotkottaa.
Kato kotkat lentää joskus matalalla,
Sulat kuivina ei säily maailmalla.
Mutta turha siitä itselleen on motkottaa,
Kotkat kiitää kanat kotkottaa.