Kun joskus kompastuu, ja yksinäisyys hiipii sydämeen Silloin elämä varjopuolensa näyttää Kun pöly laskeutuu ja muiden huomaa, pois jo lähteneen Se saa miettimään, millä taas tilan täytän Ajan vaikeimman yli kantaa Uutta voimaa antaa Ei ehtoja aseta milloinkaan Toisen katseesta mietteet tietää Aina toista sietää Ja ystävää kuunnella jaksaa vaan Tarvitaan pieni sana ainoastaan Ja toinen tulee puolitiehen vastaan Joskus sanoja ei tarvita, ollenkaan Kun mieli haavoittuu Ja lohdutusta jää vain kaipaamaan Silloin ajatus synkkä vain ottaa alas Kun haavat arpeutuu ja uuteen päivään oppii luottamaan Toivo huomiseen jälleen uskoa palaa Lopulta vain jäljelle tärkein jää Sen tiedän kun katselen ystävää Hän siinä on Ja kaiken ymmärtää Ajan vaikeimman yli kantaa Uutta voimaa antaa Ei ehtoja aseta milloinkaan Toisen katseesta mietteet tietää Aina toista sietää Ja ystävää kuunnella jaksaa vaan Tarvitaan pieni sana ainoastaan Ja toinen tulee puolitiehen vastaan Joskus sanoja ei tarvita Ollenkaan