Seitsemän turmiota, sielujemme yön pimeyteen Tyhjyydestä jumalan siinnyt kaikkeus Tulen hahmossa suden, tulen hahmossa leijonan Tulen hahmossa paratiisin käärmeen Repien ja raastaen palasiksi valheiden verhon Kaiken peittävän mustan hiljaisuuden kaavun Seitsemän tietä Seitsemän jokea Sielujemme yöhön Seitsemän tietä, kaiken olevan kadotukseen Jäjellä vain aaveiden kansoittama, autio maa Tulen hahmossa ihmisen, tulen hamossa vihollisen Tulen hamossa rakastajasi Seitsemän jokea, jotka virtaavat paratiisista Myrkyttäen sydämmet tekopyhyydellään Kuten tämä verikään ei enää palaa luoksesi, Et sinäkään enää pääse lähemmäksi jumalaa Kuule sana taivaallinen, tyhjyyden evankeliumi Minä olen ensimmäinen ja viimeinen. Kunnioitettu ja halveksittu. Minä olen huora ja pyhä. Vaimo ja neitsyt. Minä olen hiljaisuus jota ei voi käsittää Minä olen nimeni kaiku