Ammoin hämär jumalten täytti vanhan taivaan Vanhan taivaan Kun suvi-illan punaisella hurme maalas kuolleeks Vanhan maailman Hänet harmajaiseen hautaan laski Marras ulvoen Äänin kauheiden aaveiden Mustin sanoin riimut taian laittoi maahan hyiseen Jotta nousis kerran voimaan ♪ Huoli kulmainsa yllä toivoi kuolemaa Taisto syynsä etsiä unholaa Kuin tarujen sankar, hänen tekonsa muistetaan Vaan rinnassaan kaipuu haudan unen usvaan Ja viimein on yö Haavat hiljaa huokailee Tää toivoton yö Jona tähdet hiljenee Kalpain kalske täyttää ilman surman tulella Sodan surujen soinnuilla Harmajaiseen hautaan kaipaa uneen ikuiseen Laulun sanoissa elääkseen ♪ Ammoin hämär jumalten täytti vanhan taivaan Sineen sytytti maailman harmaan Veren kuohut, vimma sydämen hälle liiaksi kävikin kantaa Kosto kauhun raskaana painaa Ja viimein on yö, haavat hiljaa huokailee Ja painaa päänsä murheeseen Tää toivoton yö, jona tähdet himmenee Ja laskee hiljaiseen