Hiljaa hiipii halki yön, outo kuminen mies
Moneen paikkaan omituiseen, vievät kumiset tiet.
Henkseleitään heiluttaa, epätahdissa.
Viheltelee kulkeissaan, jotain atonaalista...
Lipoo hiljaa huuliaan, kumisia.
Guttaperkka kypärä, kumipäässään.
Kumiräkä poskellaan, ja nenä.
Vain kumikissa seuranaan, ei muuta: Mistä tulee?
Tiedä en, takaa muurin kumisen.
Mitä hakee? Tiedä en, kostoa... kenties!
Hiljaa hiipi halki yön, sairas kuminen mies.
Moneen paikkaan omituiseen, veivät kumiset tiet...