Repeytyy läpi veren ja melskeen Tunkeutuu maailman räimeeseen Huutaa, valittaa ja valvottaa Lähestulkoon sikiönä vaikuttaa On jalka maassa, pian jo toinenkin Kurassa, paskahaassa Suussa mutaa ja makumaata, riettaa Jo uhoten puussa Karva kasvaa ihon läpi, tunkeutuu Poimusta, nahkansa huokosesta Tekee lähes eläimen, kiimaisen sonnin Kaltaisen, saastaisen Silloin kiihko liimainen, tahmailee Vaatii ja pakottaa Naaraan suihin mystisiin, noihin Hullun haaroihin Mutta kuinkas voi perhoja pyydystää Kun taskuista tyhjistä ei lennä ees kärpästä Uraputki umpitunnelissa, saa sorvin Orja vaatii voittonsa Voi silloin norjaa saalista, voi Lieron ahnetta mieltä Pian kielailee äpärän puolikas Aivonystyröiltään jo niin juonikas Kuinkas tää kundi kasvaa Silloin aika karkuun singahtaa Pää pyörryksissä jahtaa Mutta aika kiiruhtaa Ja vaikka kuinka laukkaa, ja vaikka Kuinka henkeä haukkaa Ei kiinni saa, aika karkaa Se itsensä tappaa Aikamme antoisa päällä maan Meidät nielaisee saa suunniltaan Vaikka haudassa rauhan saa, lienee varmaa Sen aiemmin tahtoisin saavuttaa Eukko tuo, tuo ukko uurteikas Juurillensa niin tunteikas Nostaa pintaan sanat, säilät Eepokset, sisältään suoltaa tulta ja turvetta Elelee karmansa parissa Egonsa luomassa syvässä suossa Uurnan suuntaamassa upmassa juomassa Myrkkyä katkeraa Käpristyy sitten kyyryssä Kätkeytyneenä mustassa pöntössä Jääränä kuivunut rusina kääntää Jo kyljen ja solkeaa suunsa Tuo pieni heikko ihminen Vai kurja loisi jannu Loppuun asti keskonen, toi on jo mies Mutta vailla turvaa taikka suojaa Yksin taivaltaa Rahvas kuinkas hautaan, kas kuinka hautaan raahaa Kuinka hautaan raahaa rahansa ja ruhonsa Krematorioon luunsa tuhkana kasaa Kasaa ja asettaa, pienen pieneen rasiaan Viimeisen saranan rasvaa Sen huolella solkeaa Viimein komppi kääntyy ja keskonen poistuu Sinne takaisin maan alle Jätteeksi hajoavalle Ja mielistä kuluvalle ihmisaineelle Aikamme antoisa päällä maan Meidät nielaisee saa suunniltaan Haudassa rauhan saa, lienee varmaa Sen aiemmin tahtoisin saavuttaa Liikaa kai pelkäämme kuolemaa tai elämää En pelkää, en kumpaakaan Jos vasta haudassa rauhan saan, en voi oottaa Sen aiemmin tahtoisin saavuttaa Aikansa antoisa päällä maan Meidät nielaisee saa suunniltaan Haudassa rauhan saan, kai varmaan Sen aiemmin tahtoisin saavuttaa Rauhan pian tahtoisin saavuttaa