Valtavat viikset Vilahtivat viidakossa Metsärosvo Veerappan, Kauhu Itä-Intian Kaappasi Rajkumarin, Kansan suosikin Hän saapui bungalowiin Aikaan iltatoimien Ja veti aseen esiin Alta suuren turbaanin Miksi teette tämän Kysyi Rajkumar, Mies monien hyveiden Olen yrittänyt tehdä vain hyvää Enkä halunnut loukata ketään Sir, en osaa kuvata sitä sanoin, Vastasi Veerappan, Mutta ennen kuin lähdemme Haen unohtuneet kenkänne Polvistun eteenne Ja puen ne jalkaanne Sitten Veerappan, aseella uhaten Pakotti Rajkumarin, suurmiehen Jättämään maineen ja mammonan Suosin ja rahan turvan Kaiken maailmallisen turhan Hän nosti Rajkumarin elefantin selkään Ja sanoi: Rajkumar, älä yhtään pelkää Vien sinut sinne missä poissa on työ Ja huoli – illalla pehmeä tropiikin yö Missä eläimet kanssasi leikkiä lyö Ja ihminen hyvän tiedon hedelmän syö Silloin Rajkumar avasi silmänsä Ja nähden paratiisin edessänsä Hän kirosi itkien itsensä Ja koko entisen elämänsä Ja lähetti miehen kertomaan: Rajkumar ei palaa enää koskaan Nyt Rajkumar onnellinen on Veerappan kaappasi Rajkumarin