Muistathan sä öistä tuon suloisimman
Päivän ihanan sekä kauniin illan
Hetken jolloin käteeni ensi kerran otit omaasi lämpimään
Kävelimme kahden vain hetken verran
Läpi puistikon poikki vanhan sillan
Tuokio tuo pieni meille riitti silloin onnen antamaan
Kohtasimme keskellä ihmisten
Sattumako? Ei mä tiedän sen
Kohtalo toi eteemme rakkauden ja onnen maan
On onnea surukin osaltaan
Se vain elämänä täytyy oivaltaa
Miksi ihmisellä muuten oliskaan taito naurahataa
Kävelimme kahden vain hetken verran
Läpi puistikon poikki vanhan sillan
Tuokio tuo pieni meille riitti silloin onnen antamaan
Unessako kenties mä näin jo sun
Siitä varmaan johtui tää tunne mun
Elänyt oon ennenkin hetkisen mä pienoisen
Unta varmaan se kaikki on vieläkin
Puisto, silta sekä kätes lämpimin
Sekunnissa elin elämän melkein ikuisen
La la la la la la la la la la la...
La la la la la la la la la la la...
La la la la la la la la la la la la la la la la la la...
La la la la la la la la la la la...
La la la la la la la la la la la...
La la la la la la la la la la la la la la la la la la...
Hey, hey