Mä kai jo vanha oon
Sä kuulut nuorisoon
Ja ihmettelet varmaan
Mä mitä tarkoitan
Kun silmät ummistan
Ja sitten hyräilen
Tuon laulun lyhyen
Ja silmät avaten
Nään kulta-ajan armaan
Näin siitä puhun
Kuin se eilen ollut ois
Ja huokaan hymysuin
Kulta-aikaan,
Kulta-aikaan
Mä liitän muiston onnestain
Kulta-aikaan,
Kulta-aikaan
Lumoon tuon öisen maailmain
Taas palaan kahvilaan
Taas siinä istutaan
Taas karahvi saa kiertää
Mä ostan orvokin,
Sen annan suudelmin
Ja aivan rahaton
Niin moni meistä on
Siks myyn mä solmion
Ja kenkä jalkaa hiertää
Ja vaikka taljain
Mä harvoin kaupaks sain
Niin nautin nautin vain
Kulta-aikaan,
Kulta-aikaan
Mä olin kahdenkymmenen
Kulta-aikaan,
Kulta-aikaan
Elin kuin koskaan muulloin en
Nyt unen todeks teen
Ja oven ateljeen
Mä sulkeutua annan
Me jäämme kahden vain
Hän istuu mallinain
Ja taideteoksen
Niin häikäsevän sen
Mä teen kuin leikiten
Ja aamuun hänet kannan
Ei muuta ollutkaan,
Ja muuta milloinkaan
Ei tule olemaan
Kulta-aikaan,
Kulta-aikaan
Mä siihen kuulun siunattuun
Kulta-aikaan,
Kulta-aikaan
Mä palaan jälkeen kaiken muun
Mä kai jo vanha olin
Sä kuuluit nuorisoon
Ja ihmettelit varmaan
Mä mitä tarkoitin
Kun silmät ummistin
Ja sitten hyräilin
Tuon laulun lyhyen
Ja silmät avasin
Näin kulta-ajan armaan
Näin siitä puhuin
Kuin se eilen ollut ois
Nyt huokaan hymysuin
Kulta-aikaan,
Kulta-aikaan
Mä olin kahdenkymmenen
Kulta-aikaan,
Kulta-aikaan
Mä palaan jälkeen kaiken muun