Oi, Madalena, sydämellä nyt tajuun
Valtameri on tippa vain
Jos sitä vertaa mun itkuu-u-u-u-uun.
Mut varro vaan, pian rakkautemme valollaan
Auringonkin kalventaa
Se kauhuissaan painuu vuorten taa.
Hei, Madalena, mä en tahdo puolikasta,
Enkä myönnä edes vasta
Että meidän rakkaudesta
Jopa taivaan kuu kaukaa korkeudesta
Esittää epäilyjään,
Jos meillä mitään lieneekään.