Muutin pois mun asunnostani ja heitin menemään kaiken turhan, mitä en tarvitse.
Mutta kirjettäsi mä en heittänyt, se oli raskainta, mitä kannoin alas portaita.
Eikä mikään tule olemaan Sinun veroistasi koskaan!
Ei mikään tule olemaan Sinun veroistasi koskaan!
Olen ääliö, mä olen ääliö, tiedän sen.
Olen ääliö, mä olen ääliö, tiedän sen.
Hautasin sun kirjeesi mun puutarhaani ja istutin puun sen kohdalle.
Jotta voisin kaivaa sen esille sitten, kun huvittaa, vaikka tiedän: tuskin on paluuta.
Kysyit, miksen voi jäädä sun luo.
Sanoin: "
Jos voisin valita kaksi polkua, toinen olisit sinä." Eikä mikään tule olemaan sinun veroistasi koskaan!
Ei mikään tule olemaan sinun veroistasi koskaan!
Olen ääliö, mä olen ääliö, tiedän sen.
Olen ääliö, mä olen ääliö, tiedän sen.
Ei mikään tule olemaan sinun veroistasi koskaan!
Ei mikään tule olemaan lähelläkään.
Olen ääliö, mä olen ääliö, tiedän sen.
Olen ääliö, mä olen ääliö, tiedän sen.
Olen ääliö, mä olen ääliö, tiedän sen.
Olen ääliö, mä olen ääliö, tiedän sen.