Mistä lie ja kaukaa laskeuduit päälle Tämän kylmän ja onnettoman maan Ja kuinka silti jaksat nauraa ja vielä pyytää Sametista tehtyyn käteesi tarttumaan Et silti saa silmiisi katsomaan Siivistä sen huomaa, Kateuden lähteessä uinut et ole milloinkaan Liioin kavaluuden suomaa kaunista Ja arvokasta lahjaa et suostu avaamaan Silti et saa silmiisi katsomaan Et silti saa silmiisi katsomaan - Et milloinkaan Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy Ellei aika muista armahtaa Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän Käki suuntaa puhujaan Silkkisen salysiinin suojassa Voi vartiokin hetkeksi torkahtaa Sentään kuplivan kuohuviinin merkeistä On aamutuimaan jäljellä muisto vaan Saa sen hetken unohtaa Etkä saa silmiisi katsomaan - Et milloinkaan Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy Ellei aika muista armahtaa Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän Pääni suuntaan, lyijyä kuumaa, käki suuntaa