Yli metsän, pellon kirkonkellot Ne kumeana kaikaa sunnuntain Mustissaan oli pappi ja suku Mutta joku siitä haudalta puuttui kai Vanhempi veli meni rankamettään Eikä se joutanu saattelemaan Isä oli toiselle antanu talon Toiselle jäi vain kova maa Kylmä ja kova maa Mun kotimaa, isieni maa Karu kansa ja kova maa Mun oma maa Kuunnelkaa, kun se laulaa Kanttori veisaa kun arkussa vainaa Vanhalla kirkolla siunaillaan Pitkin mäkeä on saattoväkeä ämmien joukossa kuiskaillaan Tuli rankakuormalla mustalla ruunalla Ruumishuoneen risteykseen Nähny ei kettään, kääntyi mettään Eikä se katsonut taakseen Kylmä ja kova maa Mun kotimaa, isieni maa Karu kansa ja kova maa Mun oma maa Kuunnelkaa, kun se laulaa Pantiin multiin, kotia tultiin Siinä se on ja se piisaa Yöt on öitä ja päivät on töitä Talvella kuolleita muistellaan Mutta illan hämärässä kumminkin Sillä veljellä polttaa rintaa Se ruusupensaasta oksan taittaa Pimeän tullen katoaa Kylmä ja kova maa Mun kotimaa, isieni maa Karu kansa ja kova maa Mun oma maa Kuunnelkaa, kun se laulaa