Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta norjalaispaitoineen, Poljennon rennon ja hennon John Lennon loi viehätystaitoineen. Könysin taksista, eipä oo kaksista, kaimani kritisoi. Jotenkin kireellä, oudolla vireellä, sielussain city soi. Korkkasin tuomiset, heitimme huomiset aaltoihin ahtoisiin. Hukuimme vaivaisiin, tuumiin ja taivaisiin, voimakastahtoisiin. Aamussa kuulaassa, seurassa suulaassa, harjoitin viihdyntää. Lauloimme tuttuja, uusia juttuja, joissa on sydän ja pää. HEA! HEA! HEA! HEA! Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi. Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi. Puhuimme Junnusta, sanoin en tunnusta jatketta perinteen. Kaikki se kyllä on päittemme yllä ja sen vähin erin teen. Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin. Elää kenties, joka päivä se mies joka rentuksi mainittiin. HEA! HEA! HEA! HEA!... Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi. Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi. Varjoja kaihdoimme, riimejä vaihdoimme, röökiä kiskottiin. Kaukainen pohjoinen, hyytävän sohjoinen, helteeksi diskottiin. Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin. Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme henkiin ja aineisiin. HEA! HEA! HEA! HEA! Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi. Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi. HEA! HEA! HEA! HEA! Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi. Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi.