Tyttö huonees itkee tuntuu ettei kukaan välitä. Se kantaa sisäl tuskaa, mitä kukaan ei käsitä. Käsissä viiltoja sydän täynnä pelkkää vihaa Pelkää himas, pelkää koulus Ei mikää oo enää kivaa Itsetunto alaspäin jo poljettu monta vuotta Se miettii pienes mieles Kaikki tulee kohta huomaa tän pahan olon Se aikoo kertoo siitä kirjeellä Se kertoo miten hirveelt tuntuu nähdä itsensä virheenä Se ei ees muista päivää ettei olis itkenyt Se ei ees muista tuntii ettei olis viillellyt Kun päiväst toisee, vuodest toisee pahaa kohtaa Kukaan ei nähny hymyy sen naamalla varmaan koskaan Kirjeesee nimee jokasen joka on satuttanu Ja sanoo että vaikka pyysi, ei apuu saanu Ei enää kipua, ei enää kipua Ei enää itkua, ei enää itkua Kyyneleet tippuvat, lattia kastuu Arkus ruumis mut kenellä vastuu? Vihdoin on kirje valmis, se jättää sen pöydälle Ja salaa toivoo että ajoissa sen löydätte Samal tietää ettei kukaa käy sen huonees Ku ei ketää oo ennenkää kiinnostanu huolet Sit tuntuu et taivaalt sammunu tähdet ois Se on tehny päätöksen, on aika lähtee pois Ei puhelin soi, se on joutunu jo venaa tarpeeks Se seisoo motarin varrel ja hyppää rekan alle Poliisit ajaa, kertoo vanhemmille uutisen Vaan hetkee aiemmin ne kirjeestä kyl luki sen Ne oli koittanu soittaa, mut liian myöhään Nyt tää tyttö on jokaisen mielessä yöllä Ja vaikka tytöst tuntuu ettei kukaa kaipaa Nii on tuhansii kynttilöit turmapaikal Ei enää kipua, ei enää kipua Ei enää itkua, ei enää itkua Kyyneleet tippuvat, lattia kastuu Arkus ruumis mut kenellä vastuu? Vaik kukaa ei välitä, jää kaikki aina kaipaamaan Mä nään tän tytön hymyilevän mulle taivaalta