Lompakossa Väinö Linna, yksinäinen on.
Kas pitkään riittänyt ei tili kortiston.
Loppuviikon meikämanne syö taas kynsiään.
Ellei sossun jonoon tinkimään käy ylpeydestään.
Huomaamatta painuu ryhti kumaraan, Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan.
Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan.
Yksin tuskin koskaan sitä enää kokoon saan.
Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan.
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan.
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan.
Aamuteesi kanssas jakamaan.
Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa.
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa.
Onneton se on ken rakkautta turhaan tunnustaa.
Ja onneton ken pakenee kun jäädä haluaa.
Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan.
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan.
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan.
Aamuteesi kanssas jakamaan.
Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan.
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan.
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan.
Aamuteesi kanssas jakamaan.