Sinä iltapäivänä lähdin hänen luotaan Ja jokin oli muuttunut Muuttunut pysyvästi En osannut ees enää seistä samalla tavalla Asema humisi vaimeasti korvissain Ja kaikki virtasi ohitseni Ja tuuli ulvoi lävitseni Sitten yhtenä päivänä paljon myöhemmin Aika kerrostuu Aika kerrostuu Olen tässä mutta hetken näen itseni Ohilipuvan junan ikkunassa, ikkunassa Siinä minä istun ajatellen Puolet vähemmän ja puolet enemmän Ja elämän piiri soikeampi Kuin joku piirtäisi Helsingin karttaan viivaa Sitten yhtenä päivänä paljon myöhemmin Aika kerrostuu Aika kerrostuu Olen tässä mutta hetken näen itseni Ohilipuvan junan ikkunassa, ikkunassa Ja nyt kun mietin sitä aikaa Olimme välttämättömät Estämättömät Meitä ei voinut pysäyttää mikään Olimme juuri kuin se juna Allaan liukkaat raiteet Sitten yhtenä päivänä paljon myöhemmin Aika kerrostuu Aika kerrostuu Olen tässä mutta hetken näen itseni Ohilipuvan junan ikkunassa, ikkunassa