Aamuyö marraskuun
Sun kaksiossas, jotain oleellista sisälläni muuttui.
Kuin huumeeseen jäin koukkuun suhun.
Se oli varmaan kohtalo joka tässä peliin puuttui.
Ja niitä tunteita vastaan taistelin,
Kunnes tajusin olin löytänyt sen mitä etsin.
Niin kauan, sua odotin ja hain.
Ja että olin vähällä jo luovuttaa.
Nyt kun vihdoin, sinut elämääni sain, en aio päästää sua menemään milloinkaan.
Aamuyö tammikuun,
Sun kaksiostas taas itseni löysin vaikken sitä suunnitellut.
Kuin pieni lapsi sinuun, jäin kiinni vahvoin köysin sydän juuriani myöten rakastunut.
Ja niitä tunteita vastaan taistelin,
Kunnes tajusin olin löytänyt sen mitä etsin.
Niin kauan, sua odotin ja hain.
Ja että olin vähällä jo luovuttaa.
Nyt kun vihdoin, sinut elämääni sain, en aio päästää sua menemään milloinkaan.
Niin kauan, sua odotin ja hain.
Ja että olin vähällä jo luovuttaa.
Nyt kun vihdoin, sinut elämääni sain, en aio päästää sua menemään milloinkaan.