Nousi kerran metsän takaa Tuuli vieraan maan Ja nosti aallot suuren veden Rikkoi vanhan ha'an Syväll' tietää mielessään On aika lähtee pois Kun metsä kutsuu kulkijaa Rauhan sielulleen se tois' Kylmäks' käynyt maa Jo kutsuu taas sen kulkijaa Vuoret rikkoo taivaanrantaa Mielen kirkastaa Tie se kutsuu kulkijaa Pois vie se näiltä main Ja raskaaks' käynyt sydän huutaa Rauhaa erämaan Kuiskaus puiden latvoista Tuo rauhan sydämeen Haukka huutaa hyvästin Talven ensi tuuleen