Oon velkaa mun elämäni,
Päivä kerralla uudelleen synnyn ku herään näkist,
Lupasin etten huvipuistos enää kävis,
Ku aikaa jäniksen selässä selätän,
Mut kävi niin ettei pumppu kestäny,
Mun geenipoolis bugi ja se on suru etsäny,
Ymmärrä mä oon mätä omena,
Jota halusit haukata,
Jätä kota pöydälle ja pysy mun suvust kaukana,
Sisäl palaa alakulo,
Halusin lähtee samal oven avauksella, mut en tiiä mitä on takastulo,
Lapsest asti mielikuvitus virtas,
Mut ekan koulupäivän jälkee siit tuli ahas puro,
Ainut asia mikä tääl on ilmast on ajatukset,
Ja ainoo mikä meit yhistää sillat,
Mitä pitkin aikuset toi meitä muokattavaks,
Opit et auktoriteetil on vaa suorat sanat,
Must tuntuu et mä oon masentunu,
Täs laumas ku tuntemattomien tutuks alentunu,
Rauhas ois paras vaan olla,
Kauaks ei kuskata unelmii jos venaa eläkettä varastolla,
Ois kiva päättää kenen seuras on,
Sä oot vaan seuraava sikaniska täs teurastamos,
Ja me vaan ihmisii suorittamas tehtävii,
On kuorittava sipulii et nää kyyneleet ois kestäviä,
Lasittunees katsees katse samentunu,
Värit haaleentunu,
Mustal taivaal vaalee huntu,
Tuntuu et on pään pääl kaareva kumpu,
Suru ei anna tajunnan taaskaan laajentaa hupun,
Ilosist asioist ei oo rahkeita puhuu,
Meen himaa sit katkenneita lauseita vihaa,
Sulamispistees ku fukushima,
Kannan kahleita,
Mis on kulumia,
Tuntuu et tää on sukuvika,
Mä oon mätä omena
Pihalla lämmin mut sisällä kolea
Mätä
Mut se on vaa mätää
Mätä
Mä oon mätä
Mätä
Mut se on vaa mätää
Toivoisin et kaiken tään vaan jätän
Huutelen pohjalt,
Vapaa olo ku vangeilla,
Must tuntuu et tavalliset ihmiset on käyny vaa alpeilla,
Ei tää oo masennusta,
Toisil vaa välittää,
Aineet loppu massit eikä saanu enää alennusta,
Ekan koulupäivän jälkee luontoäidil oli hame musta,
Koska maailmani pimeni,
Hain lohdutusta,
Aloin samaistumaan tuskaan,
Tipuin puusta alas, puskaa
Ja toivoin et joku nainen kuskaa,
Mut sen suuhu,
Ja nielee siemenet ja paskoo ne maaha,
Sen jälkee kainaloon viereen meen,
Mä oon maailman paras isä,
Mätä omena,
Kannan siemeniä sisäl,
Mätä