On meillä tapana naapurille nyökätä
On meillä vakavaa kun maalille hyökätään
Salaa vuosikymmen toisesta tykätään
Arkeamme eteenpäin ku lumikolaa lykätään
On meillä jäässä reikä, sinne hypätään
On täällä meikä teikä koko talven mykkänä
Roskista ja risuista suurta kekoo kyhätään
Kunnes keskikesällä se sydätään
On meillä toisemme turvavälein pysäkillä
Jonne dösä pysähty viimeeksi joskus ysärillä
On pihatalkoot, sitä ennen ehtii Alkoon
On hetki hiljainen, lippu noussu puolisalkoon
On pari ostarii, parkkipaikkaa, motskarii
Kaupungin kokone tehdas pössäyttämäs poskarii
Flatlainiin horisonttiin, aurinko laskee ku koris tonttiin
Viereisellä kentällä
Heijastuuko kuuhun, kun täällä elellään?
Kuuluuko nauru sinne keväällä?
Tuntuuko järinä lumiaurojen?
Terveisii laitamilta hämärän, ajan äkkiväärän
Totuus on yhtä kuin väkimäärä
On meillä sananvapaus, epävarma lainantakaus
On meillä sometapaus soi kaipaus kuumimpana
On meillä rivitaloo, läänii pläänii pitkin saloo
On meillä revontuli, pakkasyön kuun haloo
On meillä tuppisuita, päitä puhuvii päänä suuna
On aina liian kylmä tai kuuma mitää duunaa
Pihalla huojuu niin ku kakssataa-vuotias mänty
On sitä ennenkin täällä iha päin honkii mänty
On meillä tuulipuvit, päästöluvut, kirkkourut
Torit, Turut, kahvin purut, hanit, murut, hengen huurut
Puolison suvut, tunturin kurut, Uudenmaan sulut
Kivipudut, suuret kulut, lokit, pulut, faktat, huhut, ilot ja surut
Heijastuuko kuuhun, kun täällä elellään?
Kuuluuko nauru sinne keväällä?
Tuntuuko järinä lumiaurojen?
Terveisii lähetän täältä laitamilta hämärän, kun
Sadannentuhannen kerran ylitän tän tien märän
Heijastuuko kuuhun, kun täällä elellään?
Kuuluuko nauru sinne keväällä?
Tuntuuko järinä lumiaurojen?
Terveisii laitamilta hämärän, ajan äkkiväärän
Totuus on yhtä kuin väkimäärä