Vain aikaa kulutin yksin niin, kuljin kaupungin keskustaa päin.
Kun sitten valoihin punaisiin jäin, hänet näin, yllättäin.
Noin suoraan silmiin mua katsoi hän tumma mies mulle tuntematon.
Ja heti silloin sen tiesin tiet yksinäisen ohi on.
Kun sellaiset silmät on nähnyt niin ennalleen sen jälkeen ei ihminen jää.
On silmissä niissä, jotain pyöryttävää.
Kun sellaisiin silmiin vain katsoo niin värähdyksen voimaa ei vastustaa voi.
Sen tunteen silmät sellaiset loi.
Hän vei mun kahvilaan läheiseen, siinä kaikesta keskusteltiin.
Hän vei mun hetkessä haaveisiin niin salaisii, kauneimpiin.
Noin suoraan silmiin mua katsoi hän, tumma mies mulle tuntematoon.
Ja heti silloin sen tiesin yöt yksinäiset, ohi on.
Kun sellaiset silmät on nähnyt niin ennalleen sen jälkeen ei ihminen jää.
On silmissä niissä, jotain pyöryttävää.
Kun sellaisiin silmiin vain katsoo niin värähdyksen voimaa ei vastustaa voi.
Sen tunteen silmät sellaiset loi.
Kun sellaiset silmät on nähnyt niin ennalleen sen jälkeen ei ihminen jää.
On silmissä niissä, jotain pyöryttävää.
Kun sellaisiin silmiin vain katsoo niin värähdyksen voimaa ei vastustaa voi.
Sen tunteen silmät sellaiset loi.