Kuinka synkkiä sävelet
Ovatkaan kylän joessa,
Jonka Kuolimaan tyttärelle
Kerjuulta kodiksi toivat.
Hiljaisuuden äänet soivat,
Kun ääneti valvoo kuollut.
Vaipui lapsesi pedolle,
Sen pedon nimi on nälkä.
Kirkuva kipuja huusi,
Nälän vaivoja valitti.
Nukkui unta nurmilintu,
Kun vesi päätänsä silitti.
Hukkui lapsesi joelle,
Sen joen nimi on murhe.
Kurittivat suuret vuodet
Näitä surkeita saloja.
Heikot heiniksi asettui,
Vahvat pellon portahalle.
Lepää heinien seassa,
Pedot kuuta kuuntelevat.