Sinisen veden varalla Näkyy suuri puinen silta. Astun sillan pientareelle, Ei tunnu sydämen lyönnit. Lapset rintoja imevät, Vaan ei juokse kuuma maito Kuolleesta emon sylistä. Kaikuvat itkut kaikkialla, Kunnes sammuu päivän kello, Ja nälästä vaipuu kuollut. Vihreän kedon takana Näkyy suuri puinen pirtti, Astun hiljaa portahalle. Tässä tummassa tuvassa Kuiski kirveen hellä henki. Lapset rintoja imevät, Vaan ei juokse kuuma maito Kuolleesta emon sylistä. Rinnoista veret valuvat Pienten suiden suurukseksi.