Eli kerran, ensimmäisen,
Tuo surusta sairas tyttö.
Vain pahat pihoilla katsoi,
Vihaisemmat viljoissansa.
Sen kerran vedelle lähti,
Yhden kerran, ei ensimmäisen,
Souti surkeita vesiä,
Maita tummien tupien.
Kalat kurkki kaislikoissa,
Rannalla kivetkin kurkki,
Vaan ei souda tyttö yksin;
Niin kajahti kylällä kello.
"Käänny pois, piru veneessä,
Käänny tyttö soutamasta,
Paha vie sinut pihoille,
Jo istuu musta venhollasi!"
Huusi hento tyynen päältä,
Sanat kaikui kaikkialle
Aivan kuin kukkia näkisi,
Ei pahoja purren päässä:
"Ei täällä kukaan veneessä,
Vain käteni minua vievät
Kun ovat elossa vielä,
Vievät kummalle kodille."
Vaan on musta vetten selkä,
Kuihtui, kuoli kulkemasta.
Tuolta tuo vesille painui,
Hukkui huolensa hyviksi.
Vene rannan vartijana,
Rannalla vetinen vaate,
Ruumis varjona vedessä,
Ruumiin pään on päällä Raate.